Juoksijan wau ja wow- flowt

Aika entinen ei koskaan enää palaa – niinkuin eräässä laulussa lauletaan. Ja ei, nyt ei mennä pandemiajuttuihin vaan juoksuun! Voisin sanoa juoksevani kuten Forrest Gump – tietämättä miksi lopulta juoksen, mutta neljännen juoksuvuosikymmenen alkaessa voin sanoa vihdoin ymmärtäväni miksi juoksen. Saattaa kuulostaa hassulta, joten pakko siis tähdentää, että minun tavoitteelliset kestävyysurheiluvuoteni ovat kaukana takana. Siis harjoituskilometrien keräily, kilometriaikojen seurailu ja kisakalenterin suunnittelu eivät kuulu enää kevään puuhiini, mikä sekin oli tietysti joskus hyvinkin motivoivaa aikaa ja hyviä syitä juosta. Mutta SE AIKA ei enää palaa ja hyvä niin.

Juoksuilo ja motivaatio lenkille lähtöön kumpuaa nykyisin jostain muualta. Sisäinen tarve juosta, energiaa ja voimaa arkeen tuovana, sekä omassa maailmassa ja omien mietteiden keskellä tapahtuva läpsyttely on osa hyvinvointiani. Addiktion oireet on koettu, jälkeenpäin nöyränä tunnustettu. Sitäkin ilmiötä itsessäni on pitänyt pitkään tutkiskella. Kieltää ja kärvistellä; mikä on harrastuksen tarkoitus ja merkitys minulle – onko pakko juosta? Ja jos on, niin miksi? Vaiheilujen ja itsetutkiskelun sekä monenlaisten juoksun estävien vaivojen jälkeen on löytynyt hyvin yksinkertainen tasapaino; juoksen koska pidän siitä, vapaana ja vapaasti sen verran kun mieli oikeasti tekee. Pakot ovat onneksi, ja luultavasti myös pysyvästi, karsiutuneet pois. Mitä sitä mitään enää keski-ikäinen – pakolla tekemään 🙂

Sen verran on lenkkiä ja kisaa tullut tehtyä, että olen päässyt kokemaan juoksijan flown useamman kerran. The Magical moments of my runninglife. Ja jos jotain entisestä olen kaivannut, niin juuri sitä flowta. Siinä tilassa on päällä semmoinen endorfiinicocktail, että hymy ei hetkeen hyydy. Flowtilat eivät ole kuitenkaan juoksijoiden yksinoikeus. Kaikessa tietoa, taitoa, fyysistä tai älyllistä ponnistelua vaativissa tehtävissä voi kokea flowta. Se on tila kun kaikki sujuu helposti, jopa yliodotusten, ikäänkuin katsoisit vain vierestä taianomaisesti sujuvaa menoasi. Esimerkiksi juostessa, vaikka koko kroppa tekee valtavasti työtä askeleesi eteen, sinä vain yksinkertaisesti lennät lenkkarit jalassa 🙂

Olen ollut pitkään melko varma, että tällä juoksukunnollani flow-tilat ovat saavuttamattomissa. Vähänpä tiesin ja siihen perään tuuletukset WOW ja WAU ! – Elämä on niin siistiä ja on i-h-a-n-a olla väärässä. Flow- tilojen saavuttaminen yleisesti vaatii kuitenkin hyvää osaamisen ja taitojen suhdetta itse vaadittavaan asiaan tai tekemiseen eli esimerkiksi juostessa tai ylipäänsä kestävyyslajeissa pitänee peruskunnon olla jollain tasolla, että pystyy flown kokemaan. Nollakunnossa juoksu on vielä selvitymistaistelua ja voisinpa väittää, että vielä silloin lenkin aikana flown kokeminen on harvinaista. Jälkikäteen kotiovella voi huonokuntoinenkin tuntea endorfiinipiikin huuman, luultavasti paremmin siitä syystä että maaliin selvittiiin ja homma klaarattiin merkinnäksi kalenteriin tehtyjen lenkkien puolelle. Sekin on hieno tunne, mutta eri asia kuin flow.

Flowtilan saavuttaminen juoksun aikana on siis mahdollista jos sinulla on riittävän hyvä peruskunto ja olet ehkä jonkin verran jo juoksua harrastanut. Pystyt juoksemaan erivauhtisia lenkkejä tai jopa leikittelemään vauhdeilla ja sykealueilla. Tai ehkä jokin muu asia juoksun aikana taianomaisesti napsahtaa kohdilleen kuten nyt minulla lauantaina. Juoksu kun on kehollista toimintaa mutta samalla mielentila 🙂

Flow on itsensä ylittämisen tunnetta, joka vaatii pohjalle riittävää kärsimystä ja perusponnistelua. Minulle flow antaa juostessa siivet; juoksu on helppoa, kevyttä, maitohappoa ei tunnu, ja sekin mikä muodostuu, palaa energiaksi täydellisemmin ja keho kestää sitä pidempään kuin ennen, hengitys kulkee ja tuntuu kuin lentäisin. Flowssa pystyy juoksemaan rennosti kovempaa ja kauemmin kuin mitä olisi uskonut. Kuulostaa jo niin maagiselta menolta, että ei ihme jos ajattelin noiden aikojen olevan itseltäni ohi (mikä lie elämäntapajuoksija ja astmakin vielä).

Yhtenä lauantaina se sitten tapahtui. Lenkin päättyessä postilaatikolle ykköset pystyyn suorille käsille ja villit tuuletukset päälle eikä Hangosta asti aurinkoa tarvinnut loppupäiväksi hakea. Edellisestä liitolenkistä oli jo aikaa, mutta tämän juoksukympin toinen puolisko tuli lähes asfaltin pintaa koskettamatta. Samoista reaalivauhdeista ei tietenkään nyt puhuta, mitä ne juoksuvuosilla ovat parhaimmillaan olleet, nyt oltiin toki kaukana niistä. MUTTA se flown tunne oli silti sata.

Parin viimeisen vuoden aikana olen kärsinyt fascia-ongelmista takaketjun lihaksissa, ja koska pääpaino liikkumisessa on ollut kuntosalitreenin puolella, niin tämän vaivan kanssa on välillä pärjäilty paremmin ja huonommin. Fasciakireys on tuntunut koko tämän kevään ajan tiukkana pantana mm. alaselässä, lantiossa ristiluun alueella. Juoksu on tuntunut lähinnä töpöttelyltä. Jossain kohtaa keväällä liityin joogaryhmään (kyllä, minusta tulee joogi 🙂 ), ja siinähän se, pandoran lipas kohti flowta, ojennettin minulle kuin tarjottimella. Lauantailenkin liito lähti todellakin joogan marinoimasta lantiosta; se oli vapaa ja irtonainen. Askeleeni tuntui pitkästä aikaa lennokkaalta. Mikäs siinä oli sitten päästellä ja liikutuksen kyyneleet lenkin aikana kirjaimellisesti valuivat hymyni sekaan. Se kauan kaivattu flown tunne hiipi kehoon ja mieleen. Juoksuekstaasi oli todellinen. Jos olet joskus kokenut flown niin tiedät mistä puhun, muussa tapauksessa hörhöilyltä kuulostaa, ymmärrän senkin 🙂

Lennokkaita askeleita kaikille, jokatapauksessa ja flowta odotellessa

-M-

P.S Joogan lisäksi uutta virtaa on juoksuuni tuonut tietysti uudet lenkkarit. Vaihtoehtoja on tossumaailmassa minulle vähän, mikä toisaalta helpottaa valintaa. Ongelmainen isovarpaan tyvinivel (”vaivaisenluu”) oikeassa jalassa vaatii päkiän seudulla tilaa kengässä sekä romahtanut holvikaari jonkin verran pronaatiotukea (juu, tiedetään, jumpata voi kuntoon..mutta mulle on toiminut vielä tämä laiskempi tapa = pronaatiotuki). Lisäksi tykkään jos minun ei tarvitse maksaa ihan maltaita juoksukengästä, koska muita euroja vaativia harrastuksia riittää. Olenkin löytänyt itselleni erittäin toimivan ja edullisen juoksukengän. Ympyrä ikäänkuin sulkeutui aikoinaan palatessani Nikeen Asicsin, Sauconyn ja Brooksin jälkeen. Nyt on toinen päivitetty pari NIKE Air Zoom Structure kengästä menossa. Malli on hyvä minun leveyttä ja kevyttä pronaatiotukea vaativalle jalalle sekä siitä löytyy sopivasti vaimennusta ja kiertojäykkyyttä asfatille, jossa näillä juoksen. Poluille ja talviolosuhteisiin kun on sitten omat kenkänsä. Ja ei, tämä julkaisu EI sisällä kaupallista yhteistyötä, pitänee sekin tähän lisätä vielä 🙂


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s