Riittävän hyvää elämää

Nykyelämä vaatii ja osaa ottaa, jos sille antaa luvan. Sekä elämä itse, että me kierroskoneet siinä mukana ja jopa huomaamatta. Kaikki perussäätö ja se niin supermukava kuin hitonpaskakin sälä töissä, harrastuksissa, vapaa-ajalla, ihmissuhteissa ja näyttöruuduissa vaatii meiltä aina jotain. Yötä päivää kroppa ja korvien väli kierroksilla tästä elämästä.

Yksistään ärsyketulva on valtava aivojen kuormittaja vaikket varsinaisesti tekisi mitään tai osallistuisi esillä olevaan; et myrskyn silmässä tai edes tilanteen päällä. Mielemme tiedostamattomalla puolella käy kiihkeä virta ja aivot prosessoi nähtyä ja kuultua. Mieli tulkitsee omiaan, ja joskus viestit aiheuttavat kaiken kukkuraksi vielä stressiä esimerkiksi omasta riittävyydestä tässä maailmassa. Pitäisi olla jotakin enemmän, tehdä enemmän, olla jossain ihan muualla, omistaa enemmän, olla onnellinen (mitä se onni edes on?) Ihan mitä vain, mutta kunhan vain jotain muuta mitä just nyt on ja mulla on. Armottomuus itseään kohtaan on vallitseva olotila vaikkei maailma välttämättä vaatisikaan sillä hetkellä erityisemmin mitään. Vaihtoehtojen tulva jokaiseen käyttämääsi hetkeen ja satsaamaasi asiaan on loputon. Mitä pitäisi olla, miten ja missä olla, ja harvoin on oikeasti hyvä vaikka on oikeasti hyvä. Saitko kiinni?

Olen vain palautumisen kokemusasiantuntija omassa elämässäni ja jokseenkin hyvä ihmistarkkailija. Kanssakulkija ja neuvojen antaja ainakin mitä tulee ihmiskehon fyysisen rasittamiseen ja siitä palautumiseen. Koko palautumisen kuvaa pyörittelen pitkälti kokemusperäisesti. Tutkittua tietoa, asiaa, teorioita ja vinkkejä poimin asiantuntijoita kuuntelemalla ja lukemalla. Siinäkin oppii ainakin ajattelemaan, oivaltamaan ja soveltamaan. Mitäpä minä näillä kilometreillä tuumailen palautumisesta? Forumithan on pullollaan palautumista, mindfullnesia, jos jonkin sortin joogaa ja meditaatiota, lukuisia tapoja palauttaa ihminen lähemmäs itseään. Palauduthan riittävästi, sinä ihmispolo?

Palautuminen on ihmisen perustarve. Elämä on kuormitusta ja palautumista, tavallinen elämä on aina ollut sitä. Normaalia elämää, ihmiset! Miksi asiasta sitten vauhkotaan? Olemme hukassa tässä maailmassa. Olemme rakentaneet ja luoneet sellaisen maailman mihin ihmistä ei ole oikeasti luotu. Ihmisaivot ovat mullistavalla tavalla kehittyneet edellisen kerran 10 000 vuotta sitten, mitä luulette miten hyvin niillä pärjätään tässä päivässä? Vaadimme ja meiltä vaaditaan 24/7 suorittamista ja elämää (oletko muuten huomannut, että palautumistakin jo suoritetaan?). Päivän pituutta ja tehokasta valveilla oloaikaa venytetään koko ajan vaikka ihmisen fysiologia ei siihen ole sopeutunut. Mutta onhan meillä onneksi kekseliäs lääketeollisuus. YES! Pihalla me silti ollaan.

Entisinä lankapuhelin ja Nokian kapula-aikoina, kun palautumiselle käsitteenä ei ollut edes nimeä (korkeintaan urheilijapiireissä), pystyimme normaalielämässä palautumaan jokseenkin hyvin. Ei edes tajuttu palautuvamme juuri jostain 🙂 Tekemällä arkisia asioita, puuhastelemalla, lepäämällä ja nukkumalla, ilman ulkopuolelta jatkuvasti tulevia, mieltä ja aivoja kuormittavia ärsykkeitä. Olimme enemmän läsnä.

Nykyään jauhelihan tiristessä pannulla tyhjennetään tiskikonetta puhelin kädessä; heitetään whatsuppeja ja selataan jo rutiininomaisesti somea ja uutisia verkosta. Jos satutaan katsomaan telkkaria, niin vähintäänkin mainostauot on pyhitetty muille sosiaalisen median näytöille. Tylsimmissä ohjelmankohdissa käsi hakeutuu puhelimelle, oi olethan tallessa ystäväni ? Automatkat kuluu kivasti vaikka Suomi päästä päähän näyttöä pyyhkien ja ziljoonaa asiaa sivussa hoitaen. Multitaskaus on hyväksytty vitsi, energisen ihmisen läppä ja suorittajan hyve, josta ylpeillään muka itseironisesti. On ennenkin tietysti tehty montaa asiaa päällekkäin; naisten vahvuus ja osaamisen muoto numero yksi. Tähän kuvaan on nyt vain tullut yksi suunnattomasti mieltä ja aivoja rassaava palanen: Some ja muut verkon suoltamat uutiset (kun olisikin edes oikeat uutiset, kymmenen iltasanomien luetuinta uutista päivittäin kertonee ajan kuvaa loistavasti)

Somen tuomien mielen ja ajatusten vääristymät ovat vavahduttava tosiasia, mutta nyt en jaksa niistä paahtaa. Sanon vain, että minä riitän, Sinä riität ja tämä elämä, Sinun ja minun riittää. Vallan mainiosti. Ihan varmasti ja just niin kuin me ollaan ja elämä on. Kaiken armottomuuden keskeltä löytyy hyvä elämä karsimalla, hyväksymällä ja elämällä tässä ja nyt. (kliseistä ja itsestään selvää?)

Ylimääräistä stressiä voidaan vähentää valitsemalla tietoisesti maailman heittämistä kapuloista ne mihin tartutaan ja mihin ei. Kupin yli läikkymisen vaara vähenee kun keskityt olennaiseen ja valitset taistelusi. Jää niin sanotusti toleranssia ja pelivaraa, happea ja käsittelytilaa. Mihin siis reagoit ja millä lailla? Pieni hetki ärsykkeen ja reagoinnin väliin hengittämällä, ja tilanne ei välttämättä eskaloidu päässäsi kriisiksi asti. Ihan kaikessa ei tarvitse olla mukana eikä kaikkea kokeilla ja etenkään tehdä. Ainakaan just silloin kun olet jo valinnut omat juttusi, viis siis siitä mitä muut samaan aikaan puuhaavat. Ihmisen aika on rajallista ja niin jaksaminenkin, oli sitten miten hypersiistejä tai infernaalisen ainutlaatuisia kokemuksia ja fiboja tarjolla. Unohda siis fear of missing out -ajattelu tai ylipäänsä omien valintojesi dissaaminen ja itsesi arvottaminen muihin nähden.

Listat on kivoja. Tässäpä muutama asia, jota miettisin jos tuntuu siltä, ettei mikään tunnu enää miltään tai ihan sama on läsnä kaikkialla. Tai kierrokset pääsi levykoneistoilla käyvät kiivaana etkä pysty nukahtamaan. Tai ehkä yöunet ovat kadonneet ja pikkutunneilla valvomisesta ja asioiden ratkomisesta tulee normi. Tai olet aina väsynyt. Tai suoritustahtisi tuntuu sinusta liian hitaalta! Tai kenties joku päivä havahdut ja huomaat juoksevasi elämäsi läpi.

  1. Uni. Vaali unta, se on tärkein voimavarasi arjen keskellä.
  2. Syö hyvin, ravitse sekä kehoa ja mieltä.
  3. Liiku jos et ole liikkunut aiemmin. Se parantaa kaikkia aivojen ja kehon toimintoja, myös unen laatua. Jos taas liikut vähintäänkin riittävästi, mieti sen määrää ja tehoja. Muista; ihminen on luotu liikkumaan, mutta ei alituisesti suorittamaan.
  4. Ole lempeä itsellesi ja muille.
  5. Vähennä ruutuja. Ole LIVE. Aisti, tunne ja kosketa. Näe, koe ja kuuntele, elä. Feel the beat !
  6. Hidasta. Pysähdy. Mutta mene jossain kohtaa jo eteenpäin, Statous Quo – tilat ovat edessä kuitenkin, vanhainkodissa.

Tästä on kyse: aivot ja keho kuormittaa hermostoa, josta sen täytyy palautua. Jos palaudut huonosti tai et ollenkaan, et pysty antamaan parastasi, et kohta edes kohtuudella suoriutumaan, ainoastaan selviytymään. Paras teho saadaan irti ladatusta koneesta. Palautumiseen on monta tietä. Mitä ja miten siitä huolehditaan, on kiinni kuormituksesta, omista yksilöllisistä ominaisuuksista ja tarpeista. Tutkaileppa kuvaa, palautumisen tielle pääset linkeistä blogin lopussa. Huom! Liikuntakin on piirakkaan sisällytetty palauttavana toimena, se on kehon ja mielen aktiivisen palautumisen alla vaikkei sitä suoraan tuossa näy.

Elämme monimutkaisessa maailmassa, miksipä palautuminen olisi sitten ratakisko-luokkaa käsiteltävissä oleva asia? Kaikesta huolimatta, erästä podcastia lainatakseni, miksei tavallinen elämä riitä? Jospa kultainen keskitie olisi kohta in? Tai keskiverrosta tulisi tavoiteltava trendi. Somea ei keskinkertaisuus poista eikä sieltä tulevaa tiedostettua ja tiedostamatonta mielen ja aivojen kuormaa. Ei keskinkertaisuuteen tyytyminen vie pois myöskään unelmia eikä haaveita, esikuvia tai tavoitteita. Riittävän hyvässä elämässä palautuminen voisi hoitua kuitenkin hyvin, asiaa sen enempää miettimättä.

Have a magnificent life my friend !
– M

P.S Kokonaisvaltaisesta palautumisesta löytyy koulukin ->https://www.palautumiskoulupro.fi/
Hyvä podcast kunneltavaksi suorittamisesta ja jaksamisesta Joni Jaakkolan Väkevä Elämä- podcast sarjassa -> https://www.supla.fi/audio/3478071 (asiantuntijoina EX- suorittajat Laura Ruotsalainen ja Susanna Tiljander)
Samasta sarjasta koskien palautumista parikin suositeltavaa juttua
-> https://www.supla.fi/audio/3474936 (asiantuntijana Tiina Hoffman)
-> https://www.supla.fi/audio/3481629 (asiantuntijoina Niina Pajanti-Raudus ja Ulla Ollikkala)


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s