Erään juoksijan tarina

Parisen vuotta sitten sain valmennettavaksi ei-uheilutaustaisen pienten lasten äidin. Elli oli äitiysloman lopussa innostunut kohottamaan aerobista kuntoa ystävänsä mukana. Olin tehnyt Ellin ystävälle kunnonkohotus- ohjelman kuntosalitreenin oheen ja tavoitteena oli kympin polkujuoksutapahtuma kunnialla maaliin ja koko matka juosten. Koska ystävällä pääpaino oli saliharjoittelussa ja kropan muokkauksessa sekä aerobinen peruskunto vielä alhainen, niin laatimani aerobisen treenin ohjelma oli varsin maltillinen. Se sisälsi kävelyä, kevyttä hölkkää ja näiden yhdistelmälenkkejä. Ystävän ohjelma sopi siis hyvin lomaltapaluuohjelmaksi myös Ellille nollatasosta juoksukuntoon ajatuksella. Leidit vetivätkin elokuussa 2017 polkujuoksukympin onnistuneesti maaliin. 

Säännöllisen treenaamisen hyöty ja onnistumisen ilo polkujuoksutapahtumassa sytyttivät juoksukipinän ja sainkin Elliltä valmennuskyselyn samana syksynä. Tavoitteita aseteltiin yhdessä resurssit realistisesti kartoittaen (= käytännössä käytettävissä oleva aika). Halusimme motivaation ja etenkin kokonaisvaltaisen jaksamisen Ellillä säilyvän niin treeneissä kuin lasten kanssa ja muussa elämässä. Syksyn ohjelma sisälsi lihaskuntoharjoittelua kotona ja juoksua, tähtäimenä peruskuntotasojen nosto sekä juoksussa että lihaskunnon puolella.

Tästä kipinän iskusta on nyt pari vuotta ja sen seurauksena takana on nyt useita läpivedettyjä Ellille tekemiäni treeniohjelmia sekä yhteistreenejä. Paljon viestejä, meilejä ja raportteja minun ja valmennettavan välillä. Puolimaratoneja Elli on juossut nyt kolme ja kympin kisoja pari. Jokaisella startilla Elli on tehnyt oman uuden ennätyksen. Ensimmäiseen puolimaratoniin syksyllä 2018 kului aikaa 1.58,39 ja nyt syksyllä vuotta myöhemmin hän liiteli aikaan 1.48,30. Parin vuoden varrelle on sisältynyt aloittelijoille hyvin tyypillisiä jalkavaivoja, ja ne ovatkin muokanneet harjoitusohjelmia ja aikatauluja uusiksi. Juoksun ohella on rasvaa puristettu kehosta vajaat 7 kg, vietetty perhe-elämää ja vaihdettu työpaikkaa, välillä tosi haasteellisiakin hetkiä elämässä juoksun näkökulmasta. Edellä mainituista syistä johtuen olen laatinut Ellille juoksuohjelmat ”minimillä maksimit irti”-periaatteella. Ohjelmaan siis vain välttämättömät lenkit niin, että kulloinenkin tavoite saavutetaan. Kisakunnon viilaus on vedetty joka kerta erillä tavalla tilanteen mukaan. Yhdellä kerralla vedettiin radalla säännöllisiä tonnin vetoharjoituksia, joilla piikattiin kunto esiin. Toisella taas yhdisteltiin pitkälenkki ja vauhtikestävyyslenkki kiihtyvällä vauhdilla samaan treeniin kompromissiratkaisuna, jolla puolikkaan ennätys taas viilattiin uusiin lukemiin. Viimeisimpänä kehiteltiin perusvauhtikestävyyttä tasavauhtisilla VK-lenkeillä, ja kivistä peruskuntoa ja iskunsietoa haettiin pitkillä kevyillä lenkeillä. Koko parin vuoden ajan juoksulenkkejä on ollut maksimissaan kolme viikossa ja kokonaiskilometrit varsin maltilliset. Siihen nähden Ellin suoritukset ja ennätykset ovat todella hyviä.

Mitä homma on vaatinut? Valmentajan ajatuksista poimittuna: Säännöllisyyttä, tahdonvoimaa, motivaatiota, jaksamista, tarkkaa toteutusta, päämäärätietoisuutta ja varmasti vaikeita hetkiä ja valintoja välillä. Mitä voisi olla saamapuolella? Rautaisen hyvä kunto, kiva olo omassa kropassa, onnistumisen ilot, jaksamista ja hyvää energiaa, sitkeyttä vaikeuksien edessä, omien rajojen ylittämistä ja varmasti näkemykset omista kyvyistä ovat matkan varrella muotoutuneet aivan uusiksi. Elli itse tietänee sen parhaiten. Käyhän lukemassa Ellin omat kommentit ja palautteet -> https://marikakoskelakontu.com/?p=5960

Ellin tarina on muuten hieno juoksijan tarina. Sisua, itsekuria ja tahdonvoimaa on tarvittu ja on niitä myös koeteltu. Kestävyysurheilijat ovat yleisesti ottaen hitokseen sitkasta pajua. Eivätkä ensimmäisenä luovuta tiukoissakaan paikoissa mitä vastaan tulee muussa elämässä. Juoksu antaa kärsivällistä ja pitkäjänteisen tekemisen asennetta, uskoa ja toivoa maaliin pääsystä tilanteessa kuin tilanteessa, josta on satavarmasti hyötyä monissa elämän eteen heittämissä paikoissa.

Olen saanut ilokseni valmentaa monia huipputyyppejä ja Elli on eittämättä yksi niistä. Supernainen, joka ei varmasti hommaan lähtiessä arvannut kuinka pitkälle innostus lopulta voi viedä, ja minkälaisia matkalla syttyneitä uusia ja taas uusia unelmia voi saavuttaa. Kaikki juoksukilometrit perheen, pienten lasten, vaativan työn ja muun elämän ohella. Ellin tarina juoksijaksi on hyvä osoitus siitä, että lähes kaikki on mahdollista, kun innostuu, motivoituu ja ennen kaikkea sitoutuu tekemään asioita itselleen, ei valmentajalle. Valmentajan tehtävä on vain oikeastaan huolehtia, että ohjelmassa on riittävä määrä sekä treeniä että palautumista, jotta kehitys tapahtuu sekä pitää huolta, että valmennettavan suorituskyky pysyy yllä. Mmielekkyys säilyy, ei sairauksia tai vammoja, ja jos niitä ilmenee, miten treenejä jatketaan sairauksien jälkeen tai vammojen kanssa. Kuulostaa huippu-urheilijan valmentamiselta, mutta samat lainalaisuudet pätevät tavalliseen ihmiseen. Tai jopa enemmän, ja ainakin tie tavoitteisiin on suorempi. Huippu-urheilussa suurin dilemma on vaakakupin tasapaino treenin ja palautumisen välillä. Treeniä kun työnä tehtynä päivään mahtuu paljon ja huipulla olo sitä toki myös vaatii. Kun tavallinen liikkuja asettaa tavoitteita, ovat treeniin käytettävissä oleva aika ja muu elämä (työ, perhe, muut harrastukset ym.) yleensä suurimmat pullonkaulat treenimääriä mietittäessä. Kun tavoitteet ovat realistiset, ja sopivassa suhteessa lähtötasoon ja resursseihin, ne voidaan myös saavuttaa.

Vihdoinkin Oulun Terwamaratonilla. Tavoitteena tuolloin puolimaraton alle 1.55
Elli maalissa omalla ennätyksellä 1.53,02

Onnittelut Ellille hienosta matkasta juoksijaksi, sisusta ja sitkeydestä täysi kymppi. Suorituksista numerolappu paidassa ja ennätyksistä puhumattakaan. On ollut huikeaa seurata vierestä matkaasi! Ja mikä parasta juoksu jatkuu.

Mukavia syyslenkkejä kaikille ja poimikaa intoa ja motivaatiota Ellin tarinasta talven varalle. Mikään arvokas kun ei oikeasti tule helpolla! Mutta se kannattaa! Innostu ja syty. Motivoidu. Muodosta hommasta tapa ja elä unelmat todeksi.
– M-

p.s Jos juoksu kiinnostaa pari blogitekstiä harrastuksen alkutaipaleelle olen aiemmin kirjoitellut, mukana treeniohjelma ! Käy lukaseen.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s