Salituristi Miamissa

Aurinkoa ja lämpöä keskellä marraskuuta. Palmuja, hiekkarantaa ja komeita autoja. Lihaksia, hikeä, iloista meininkiä treenisalilla , universaaleja unelmia paremmasta kropasta ja kunnosta, hyvää ruokaa ja uusia voimalauseita salin seinillä. Unelmareissu. 6/5.

”PERSPIRE TO GREATNESS”

Salituristit päätyivät marraskuussa Miamiin. Reissuun, joka oli ollut pitkään ja enemmän pilvilinna osastoa kuin konkreettista totta meidän elämässä. Useastakin syystä. Mutta nyt siitä tuli T O T T A ja kerran elämässä teemalla matkaa lähdettiin sitten toteuttamaan. Paitsi, että kun vedimme viimeisiä treenejä FitnessTimella tulimme puolivahingossa jo luvanneeksi palata takaisin 🙂 Reissumme sisälsi paljon muutakin kuin salijumppaa, kerrottavaa siis riittäisi, mutta olkoon tämä nyt juttu ”bodauslomasta” ja tarina salituristien kokemuksista yhdeltä jenkkisalilta.

Googletin ennen matkaa kuntosaleja kävelymatkan päässä hotellistamme, koska emme halunneet juuttua autoon istumaan minkään tason liikenneruuhkaan, mikä Miamissa on varsin tavallista ja mihin kannattaa varautua aina autolla liikkuessa. Hotellissamme oli myös ihan hyvä kuntosali, joka olisi jossain muualla ja muussa tilanteessa riittänyt varsin hyvin ihan ok treeneihin, mutta ei juuri tällä reissulla.

FitnessTime Sunny Islas Beachillä osoittautui ihan päteväksi treenipaikaksi; peruskuntosali, mielenkiintoinen laitevalikoima ja asiakaskunta käsittääksemme enemmän vakioporukkaa kuin turisteja, joten aitoa paikallista salitunnelmaa oli kiva päästä kokemaan. Ostimme salikortit koko reissumme ajaksi (hyvä diili pienen neuvottelun jälkeen) ja treenejä taidettiin vetää yhdeksät läpi parilla lepopäivällä välissä. Niinpä lähes kaikki salin laitteet ja välineet tuli testattua vähintään kertaalleen. Palvelu salilla oli kaikinpuolin ystävällistä, esimerkiksi pyyhkeitä sai respasta käyttöönsä niin monta kuin kehtasi pyytää. Treenatessa niitä oli tapana viritellä penkkien ja istuinosien päälle ihan joka laitteessa (yleinen tapa käsittääkseni maailmalla), arvatkaapa muistinko aina? Treenin jälkeen peseytymistä varten sai vielä lisää pyyhkeitä, joten omia ei tarvinnut kantaa mukana (mukavaa extrapalvelua). Toinen jännä ero oli se kuinka porukka lähes poikeuksetta jätti levypainot laitteisiin lopetettuaan omat sarjansa. Joo, kyllä tätä Suomessakin näkee, mutta ei ole kovin yleistä, onneksi. Me pidimme kuitenkin hyvät tapamme, mitäpä sitä huonoja omaksumaan.

”SET SOME GOALS THEN DEMOLISH THEM”

FitnessTime on perushyvä kuntosali, ei mikään liharekkojen kansoittama hardcoresali, joskin heitäkin seassa oli, muuten aikatavalla laidasta laitaan ihmistä; kaiken kokoisia, tasoisia, ikäisiä. Lihasta oli rakennettu muullakin kuin raudan pumppailulla ja riisikanalla, mikä nyt sinänsä ei mitään uutta meilläpäinkään ole. Farmakologiaa harrastavien tyyppien lisäksi vastaan tuli nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa myös ehdat pakaraimplantit. Että näin isossa maailmassa homman voi helpommin hoitaa. Ihan hyvin tuntui sekaan kuitenkin solahtavan pari ”tavis” suomalaista (treenikaveria luultiin tosin ”joksikin kisaajaksi” 🙂 ). Keskinäinen keskustelumme suomeksi näytti herättävän jonkinasteista mielenkiintoa..mitä ihmeen kieltä nuo puhuvat? Muuten suorastaan viilipyttymäinen omaan treeniin keskittyminen täälläkin teki olon kotoisaksi. Mainittakoon kuitenkin ettemme muita suomalaisia (ystäväpariskuntaamme lukuunottamatta) nähneet tai edes kuulleet koko reissun aikana. I H A N A A.

FitnessTime SunnyIslasilla kuntosalilaitteet olivat yhdessä tilassa hyvässä ja selkeässä järjestyksessä. Toisessa kerroksessa oli cardiolaitteita jenkkityyliin paljon sekä ryhmäliikuntatilat. Personal trainereita heilui salilla pesäpallojoukkueellinen. Kotipuolessa en seuraa muiden pt:den ohjauksia, pyrin enemminkin välttämään osumasta samoille neliöille salilla varsinkin kun treenaan itse. Nyt oli kuitenkin mielenkiintoista välillä katsoa millä tavalla täällä treenejä vedettiin. Jotain liikeideaa tarttui mukaan, mutta toisaalta en varsinaisesti mitään mainittavan uutta Miamin auringon alla trainereiden työssä havainnut.

”HEAVY METAL RULES”

Vapaiden painojen ystävä saattaa kokea täällä pettymyksen; vetolavaa ei ole ja kyykkyräkkejäkin vain yksi, smith-laitteita oli kaksi. Toki kiinteitä tankosettejä on (suoria ja mutkatankoja) ja käsipainoja tuplana eli vähintäänkin riitävästi. Normaalit penkkipunnerruspenkit ja näiden lisäksi useampi variaatio punnerruspenkeistä löytyi valikoimasta (mm. vinopenkki tangolla, alaviistopenkki). Kuntosalin laitepuoli oli niin kattava ettemme ehtineet puuttuvia juttuja kaipailla, totta tietysti on, että kunnon vetolavaa ei korvaa mikään. Painoissa oli vähän hakusessa kuormat kun kilojen sijaan lukemat oli ilmoitettu paunoina.

Vetolavapuutteessa vedot ja nostot hoituvat laitteilla 🙂 FreeMotionin Lift painopakallinen laite ja Hammerin levykiekoin lastattava testattiin. Ihan kivoja jonkin selkä/jalkatreenin osana kyllä, mutta ei nyt varmaan tarvi enempää selittää miksi vikisen vienosti vielä kunnon vetolavan perään, yksikin hyvä kun saa maastavetäjän hymyn herkille. Toisaalta tuli sellainen fiilis, että jenkeissä satsataan enemmän helppoihin laitteisiin ja varsinkin cardiopuoleen, ja vapailla painoilla treenaaminen on vähäisempää (riskialttiimpaa vammojen osalta).

Kuntosalilaitteet olivat pääosin HammerStrenghtiä ja LifeFitnessiä. Osa meille tuttuja, mutta uusiakin helmiä löytyi. Selkälaitteista toinen painopakallinen highrow osui latseissa jonnekin mihin mikään muu laite ei ole aikaisemmin pystynyt. Just bueno! Muutenkin selkälaiteosasto plus kattava taljalaitteisto veivät kyllä selkätreenit tasolle maximum pleasure.

Rintalihasten osalta mannaa salilla olivat erilaiset punnerruspenkit, laitteet olivat perushyviä toki nekin. Varsinainen timantti löytyi puolivahingossa kun rintatreenissä perinteinen flyes/takaolkapää-laite oli varattuna ja ”kokeillaan nyt sitten” asenteella istahdettiin LifeFitnessin beckdeck-koneeseen. En ole aiemmin juuri beckdeckeistä perustanut, enemmän tahtoo etuolkapäät näissä ottaa roolia tai muuten asento on tuntunut yhtäaikaa epämukavalta ja epätarkoituksenmukaiselta, joten rintalihastreenissä on tullut suosittua muita versioita tämän sarjan liikkeisiin. Tämä laite olikin sitten todellakin poikkeustapaus; kirkkaasti sarjassamme mukaanotettavaa mallia.

Hartiaosastolla tehtiin huipputason löytö; LifeFitnessin sivuviparilaite, paras ikinä mihin olen saanut tutustua. Ihan killeri siellä missä pitääkin, hartialihaksen sivuosalla, eikä ottanut hittiä missään muualla. Suorastaan kivulias laite, no pain no gain asennetta ei tarvinnut erikseen hakea. Hauis ja ojentajatreeniin täällä sai ihan uusia kulmia monella meille uudella laitteella. Varsinkin LifeFitnessin painopakallinen dippilaite oli älyttömän hyvä, selkänoja eteenpäin kulmassa joka ”pakotti” kropan tukevasti etunojaan ja optimaaliseen työasentoon ojentajien kannalta.

Jalkalaitteisto oli oikeastaan kattavimpia näkemiäni vaikka hack-kyykkylaitetta ei yllättäen löytynyt ollenkaan. Tästä pienestä puutteesta huolimatta mielenkiintoa herättäviä uutuustuttavuuksia oli useita mm.vaakaprässeistä en ole ennen kovin perustanut, mutta tämä LifeFitnessin prässi oli mehevä! Samoin, koska amerikassa ollaan, pakaralaitteita oli monenlaisia ja niissä jumppasi (pienellä ja sievällä liikkeellä vastuksena nolla) moni leidi ilman ilmeen tai kiharan värähdystä hikipisaroista puhumattakaan. So cool !

Kuvissa Hammerin perusprässi, LifeFitnessin vaakaprässi ja saman laitemerkin säären etupuolen lihaksia vahvistava laite (tämä olisi aika kiva lisä monelle kuntosalille varsinkin penikkavaivojen kanssa painiskeleville)

Reisien muokkausta varten eristäviä painopakallisia ja levykiekoin lastattavia laitteita oli useita erilaisia, samoin pohjelaitteita. Keskivartalon lihakset pääsivät yllättäen kokemaan myös jotain mullistavaa niinkin perinteisellä osastolla kuin vatsapenkit. Näistäkään ei siis kaikkea ole vielä nähty. Miltä kuulostaa vaakatasoinen levykiekoin lastattava vatsarutistuspenkki? = T E H O K A A L T A

Miamin aurinko paistoi täydeltä terältä ja lämpötilat pyöri +25-30 asteessa, iltaisin oli pimeää, mutta ihanan lämmintä. Jos joku asia siellä osataan niin tehokas ja hyvä ilmastointi. Siis sopivan viileää niin ettet edes kiinnitä sisätiloissa lämpötilaan huomiota. Näin oli myös FitnessTimellä. Loistavat treeniolosuhteet, hiki kyllä irtosi, mutta juuri niinkuin treenissä pitääkin, eli treenin eikä niinkään kuumuuden vuoksi. Sali oli siisti ja paikat järjestyksessä. Pukuhuoneet toimivat ja siistit naisten puolella. Pukuhuoneessa oli wc:den, kaappien ja suihkutilojen lisäksi pieni infrapunasauna sekä kaksi pientä verhollista ”pukukoppia”, tyyliin kauppojen sovituskopit. Sielläpä voi omassa rauhassa pukea jos siltä tuntuu. Miesten puoli kuulosti olevan vähän vaatimattomapi kun näitä treenikaverin kanssa vertailtiin.

Treenien jälkeen kurvattiin nälkäisenä suoraan salin vieressä olevaan PolloTropical- pikaruokapaikkaan. Mut ei ollu mäkki kuulkaa se. Voi vitsit, riisiä vihanneksilla (yellow rice), paikalla silmiemme alla avokeittiössä grillattua kanaa tuplana ja siihen paikan omaa ananas-salsa kastiketta. Maistui treenin jälkeen taivaalliselta ja makrot kestivät päivän valon, jos niitä olisi halunnut reissussa laskea. Muita ruokapaikkoja oli vieressä useita, mutta Pollossa tuli vedettyä annos jos toinenkin, viimeisen treenin päätteeksi vielä parilla juustokakkupalasella kruunattuna.

Nuorena tyttönä kun Miami Viceä (Sonny Crockett 🙂 ) seurasin telkkarista, ja samalla ihailin katukuvia, rantaa ja maisemia, niin hyvin kaukaiselta tuntui edes haave matkasta Miamiin. Että tuolla vielä joskus minäkin chillaisin. No, jokunen vuosi meni ennenkuin toteutui, mutta olihan tämä huikea reissu. South Beach ja sen rantakatu Ocean Drive, Lincoln Road, Sawgrassmillsin ostoskeskus, BBT-Center ja Florida Panthersien pelit, Ford Mustangilla kruisailu ja paljon muuta ikuisesti mieleenpainuvaa. Kilometreittäin hiekkarantaa paljain jaloin juostavaksi tai ihan vaan rannan aalloissa kävellen. Aurinko ja meri. Plus maailman paras matkaseura ❤

Voiko ihminen enempää edes toivoa? Vaikka oikeastaan tällä reissulla kirkastui hyvin pitkälle ajatus siitä, että…

voin kiitollisena taas palata omaan hyvään elämään, arkeen, Suomeen. Omiin omituisen ihaniin tapoihin ja rutiineihin, työhön ja harrastuksiin. Koska sellaisessa elämässä, jossa arjesta selviää vain ajatuksella kahden viikon huippulomasta jossain kaukana, ei ole mitään järkeä. Omasta arjesta on syytä rakentaa ja t e h d ä niin hyvää ja mielekästä, että irtiotto ”ihan kaikesta” ei tunnu tarpeelliselta. Okei….joskus harvoin, mutta ei todellakaan joka toinen päivä.

Lämmöllä,

-m



Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s