Voiko sairaana treenata?

Minulta on usein kysytty tätä ja aika ajoin on pitänyt omasta puolesta tarkastella asiaa uudelleen, niin paksupäinen kun sitä välillä on järkiohjeidenkin kanssa. Vastaukseni  minulta asiaa kysyttäessä on poikkeuksetta ei”the very big no no”. Sen jälkeen tuon ehkä esiin asiaan liittyvät mielipiteeni, kokemukseni ja ”jos” -osasto, ja näiden lisäksi tähdennys, etten ole lääkäri (vaikka sekin koulutus olisi eduksi). Jokainen meistä on näissä päätöksissä kuitenkin loppu viimein omillaan.

Mielestäni sairaana treenaaminen on tyhmää ja turhaa. Kuka edes jaksaa treenata sairaana? Lääkkeiden voimallako? HUH.. Kun elimistöllä on täysi työ selvitä sairaudesta ja kehon puolustusjärjestelmät käyvät täysillä, on totaalisen typerää vielä häiritä tätä prosessia ylimääräisellä rasituksella. Sama kuin ampuisi oikeasti itseään nilkkaan eikä vain mielikuvissa. Sairaana treenaaminen vain pahentaa ja pitkittää alkuperäistä sairautta ja lisäriesaksi voi saada uusia tai vähintäänkin hidastaa merkittävästi paranemista ja toipumista. edfLisättäköön listaan vielä suuri riski vakaviin jälkitauteihin kuten esimerkiksi sydänlihastulehdukseen. Sairaana treenaaminen ei myöskään edistä toivottavaa kehitystä kunnossa eikä siinä tilassa harjoittelu ole todennäköisesti millään mittarilla tuottavaa tai tarpeellista, siis kaikilta osin hukkaan menee huhkiminen. Paljon enemmän saa hyvää itselle kun keskittyy lepoon ja ravintoon, ja antaa kropan vain hoidella asiat kuntoon mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti.

Joskus tällaisiin sairaana treenamisen hulluihin ajatuksiin vievät tarkkaan suunnitellut treeniohjelmat ja täsmälliset tavoitteet, joita sotkemaan tulee esimerkiksi tavallinen flunssa. On vaikeaa hyväksyä treenien välistä jättäminen. ”Joudun muuttamaan ohjelmaani..en pääsekään nyt tavoitteeseen”  jne. ajatukset pyörivät päässä ja aiheuttavat jopa stressiä. Tässä kohtaa voisin todeta, että jäitä hattuun ja malttia vaan, hyvin hyvin harvoin mikään suunnitelma etenee suoraviivaisesti tavoitteeseen vaan yleensä matkaan tulee mutkia ja ryppyjä, pieniä ja vähän isompia, useimmilla meistä. Toisekseen on hyvin vaikea sanoa kuinka paljon muutama väliin jäänyt harjoitus vaikuttaa tavoitteseeen pääsyyn tai tulokseen – jos ollenkaan. Jälkikäteen näitä skipattuja treenejä tuskin edes muistaa.

JOS osastolla on sitten muutama juttu harmaalla alueella. Alun pätkää kirjoitellessani mielessäni oli kuumeiset flunssat ja vastaavat ”normi kulkutaudit”. Yleisesti yksi pääsääntö sairaana treenaamiseen on se, että kuumeisena ei koskaan treenata. JOS ei ole kuumetta ja oireet ovat nielusta ylöspäin (=nuha), voi voinnin salliessa tehdä keveitä treenejä (lääkäriltä saatu hyväksi koettu ohje). Juoksija siis kävelee, hyväkuntoisempi juoksija kenties hölkkäilee, hiihtäjä hiihtää todella rauhallisesti ja kävelee suksilla mäet, salitreenaaja tekee normitreenistä poiketen kevyemmillä sarjapainoilla pitkiä keveitä sarjoja jne. KAIKKI tämä kuitenkin vahvasti ja järkevästi omia tuntemuksia kuunnellen. Samat ohjeet pätee toipilaana treenaamiseen. Viisas ja kokenut tekee näin. JOS oireita on nielusta alaspäin esim.yskää tai kurkku on kipeä, lepo on silloin oikea valinta oli kuumetta tai ei.

Mikään pakko ei ole treenata edes vähäisemmillä nuhaoireilla, varsinkin jos ”tauti” on aluillaan ja ehkä vasta tulossa. Luultavasti levossa menee paremmin ohi ja ehkä lievin oirein. Asioita ei välttämättä kannata tässä vaiheessa pahentaa tai ottaa riskiä omilla ”pakollisilla kuvioilla” liikunnan osalta . JOSKUS taas on pakko mennä; urheiluun addiktoituneiden perusvaiva 🙂 Pääkopalle (tai läheisten kannalta) on eduksi käydä kevyellä happihypyllä, koska on päästävä jo liikkumaan. Nämä kevennetyt treenit eivät yleensä ole niitä kehittäviä tai 100% tuottavia treenejä, ei tietenkään. Ylläpito, kehon valmistelu, lihastuntuma, lihasmuistin ylläpito jne. voisivat olla kuvaavia sanoja kevyille treeneille kuin myös rauhoittunut ja vähemmän stressaantunut mieli.

”Minähän en sairasta koskaan”... tyypillinen lause minun suusta. Viimeksi olen potenut kuumeista flunssaa kymmeniä vuosia sitten. Kuumeettomia hyvin harvoin ja nekin todella lieviä. Ainoa todellinen vastus on lievienkin flunssien astmaani ärhäkästi aktivoiva vaikutus. Kortisonia on alettava vetää piipusta heti kun tuntuu vähänkään flunssaiselta, keuhkot alkavat oireilla voimakkaammin ja pidempään kuin usein lähes huomaamaton tauti.

Astmani puhkesi muuten kukkaansa juurikin tällaisen kiperän ja typerän juoksuaddiktoituneen ihmisen valintatilanteessa juosta vai eikö juosta? Kymmenisen vuotta sitten olin ollut pitkään ihmeissäni kestävyyskuntoni ja suorituskykyni kanssa. Kovavauhtisissa treeneissä sekä kisoissa tapahtui kropassa outoja; hyvän alun jälkeen melko pian hengitys kävi työlääksi ja vaikeaksi, läähätin kuin puolikuollut ja sain osakseni kummeksuvia katseita tyyliin ”hellitä hyvä ystävä ennenkuin kuolet” ja ”pitäiskö hidastaa, että pääset maaliin?” Edelläni ei ollut varmasti mukava juosta tai hiihtää, sen verran raskaasti niskaan hengittelin. Mietin mistä vaikeudet johtuu: Ylirasitustila? Huono kunto ? Liian kova vauhti ? Oudoksi homman teki se, että vaikka hengitys oli vaikeaa ja rintalastan lihakset olivat sairaan kipeät kisojen jälkeen (=kuin tuhansilla sisäisillä mustelmilla, myöhemmin lääkärille asiaa kuvasin näin), niin maitohappoa ei juurikaan jaloissa tuntunut eivätkä ne olleet väsyneet missään vaiheessa kisassa tai sen jälkeen. Jalkojen ja lihasten suorituskyvyn osalta olisin voinut juosta nopeampaakin. Toisin sanoen minulla oli Ferrarin runko Fiat 127:n moottorilla.

Näissä epämääräisissä tunnelmissa minulla oli lisäksi pientä flunssan oiretta ennen erästä syyskuista puolimaratonia. Puntaroin siis kahden vaiheilla juostakko vaiko ei ? Minähän juoksin, ja siitä tuli taas kärsimysnäytelmä vailla vertaa. En tykkää keskeyttää mitään, siitä jää paskan maku suuhun (koettu on), ja niinpä tämäkin puolikas vedettiin läpi niinkuin olisi mehupillin läpi hengittänyt. Seurauksena tästä hölmöilystä yskin limaa seuraavat 3-4 kuukautta ja sitä hoidettiin pitkittyneenä flunssana. Oma tarinansa onkin sitten astmadiagnoosin saaminen vihdoin ja viimein. Sain kuitenkin lääkityksen, joka auttoi. Kilpailut jatkui, mutta avaavien lääkkeideni teho oli sattumanvaraista. Koskaan ennen starttia ei voinut tietää toimiiko lääke vaiko ei, ja siihen sitten kyllästyinkin. On aivan hirveää juosta tai hiihtää kilpailussa, jos ilmaa joutuu vetämään ”pillin” kautta; happi ei yksinkertaisesti riitä mihinkään. Kisojen jälkeen oli todella piesty olo ja päänsärky väistämätön. Ei mitään iloa eikä kyllä järkeäkään, ja jossain kohtaa lopetin itseni kiusaamisen kilpailuissa. Lenkkeilyyn astmalla ei ole vaikutusta, koska tasaisen tappavaa perusvauhtia voin mennä tuntikaupalla ilman, että hengityskalustoni tilttaa.

Tätä kirjoittaessani niiskutan pitkästä aikaa. Nuha, mutta ei muuta. Keuhkoissa alkaa taas tuntumaan tutulta ja niinpä kortisonipiiput on kaivettu esille tupla-annostuksella. Tämän piti olla tiukka eka viikko uudessa treeniblogissa, ja siksipä pieni taudinpoikanen  ärsyttää. Mutta tehdään se mitä voidaan.
cofEilen kävin jalkajumpalla. Päätin treenin tehdä hetken harkittuani, mutta vain puolitehoilla ja kropan tuntemuksia kuunnellen. Miksi? Lihastuntuma ja -muisti ajatuksella, jotta sitten kun olen täysin terve, treeni kulkisi heti ja lihakset palautuisi myös kohtuu ajassa. Juoksemaan tai hiihtämään en lähde, kävelylenkit hoitelee nyt aerobista puolta, koska en halua rasittaa keuhkojani yhtään enempää tässä tilanteessa.

Astma, rasitusastma, infektioastma..ihan sama mikä, todennäköisesti muutama harkitsematon kovatehoinen harjoitus tai kisa kovassa pakkasessa olisi voinut jäädä aikoinaan tekemättä tai puolikuntoisena juoksut juoksematta. Kyllä sitä on ollut tietämätön ja tyhmä joskus  🙂 Viisautta on suojata hengitystiet ja liikkua matalemmilla tehoilla paukkupakkasilla, sairastaa rauhassa sohvan pohjalla, toipua ja palautella maltilla kevyillä lenkeillä kroppa taas kuntoon ! Olkaa hyvät ihmiset viisaita !

Aurinkoisia kevätviikkoja kaikille

-M-

 

 

 

 

 

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s