Pilpasuon pikaravintolassa

” Seitsemän päivää rinkalla ja teltalla lapin tuntureilla Camel-bootsit jalassa ”
Miten tähän haavepirtaan vastasi 7 kilometrin polkujuoksurykäisy pohjois-pohjalaisella luontopolulla..suota ja metsää…? Ei sitten mitenkään. Kontrasti on niin suuri, että vaikka olisi minkätason mindfulnessguru niin soiden silmäkkeistä ei saa tuntureiden taikaa, ei sitten millään. Vaan mitenkäs kävi ?

Valehtelisin jos väittäisin, että Lapin tuskani lähti Pilpasuon kierroksella. Ei helpottanut – ei sitten vähääkään. Pohjalainen suo ja metsä on…no, jotain muuta kuin tunturit ja Lappi. Sattuneesta syystä –taas ja jälleen kerran– en päässyt lähtemään rinkkareissulle Lappiin, ja se tuska kaihersi pitkään. Jotain mielenkorviketta oli siis keksittävä tälle tunturipöllölle, edes joku kevyt pikkukierros töiden lomaan. Omat lähimetsät parin kymmenen kilometrin säteellä ovat minun arkisten lenkkieni tuttuakin tutumpia maastoja. Seikkailun tuntua ei niistä juuri enää saa (näkyis edes joskus niitä hoodeilla kiertäneitä karhuja ja susia 🙂 ). Kotimetsistä poimin aarteina taskuuni rauhaa ja hiljaisuutta lähes joka kerta, mutta silloin tällöin ihmismieli kaipaa tunnetusti vaihtelua maisemiin.

Näistä lähtökohdista sitten muistin Pilpasuon luontopolun Oulun puolelta. Olen käynyt siellä vuosia sitten kävely- ja juoksulenkillä perheeni kanssa. Halusin nyt nimenomaa poluille, en tielle, ja vielä vaihtelevammalle alustalle kivikkoon ja juurakkoon, jota muistin tuolla lenkillä olevan. Vaeltaminen rinkan kanssa ei näissä ympyröissä ole koskaan minua kiehtonut, ainoastaan juoksulenkit poluilla tai umpimetsässä tai sitten maastopyörän selässä matkaa taittaen. Suurin motivaationi Pilpasuon reissulle oli nyt kuitenkin päästä testaamaan uutta seikkailureppuani ”autenttisessa ympäristössä”. Aikaa rajallisesti, joten hyvä tolkku reitin pituudessa piti olla. Näinkin vähän uutta arjesta poikkeavaa juttua viritti mieleni ja seikkailun tuntuakin millin verran, myönnettäköön. Mutta lappia ei kärsinyt ajatella, ei ollenkaan. On sitä ihminen yksinkertainen 🙂

Pilpasuon luontopolulla voit valita lyhyen (1 km?) tai pidemmän (7km) lenkin. Poluilta pääsee myös Tervareitistön vaelluspolulle (Rokua-Oulu n.100km), joten järki päässä piti nyt juosta. Minkäänlaiseen ”extempore” sooloiluun ei ollut aikaa, töihin kun piti vielä ehtiä. Seitsemän kilometrin kierros siis, ja uudet hyvät suunnitelmat lähtivät hyvää vauhtia kehittymään myöhemmin juostavalle pitkälle retkelle 🙂 .

Reitin voi kiertää lenkkareissa, märkiä kohtia on, mutta kevyesti loikkimalla kuivin jaloin selviää kyllä. Monenlaista juoksualustaa reitiltä tosiaan löytyy: pitkospuita, kuivaa tasaista kangaspolkua, kivikkoa, juurakkoa jne. varsin vaihtelevaa siis. Korkeuserot ovat normaalia pohjalaista eli vaatimattomat, mutta ihan tasaisen läntää reitti ei kuitenkaan ole. Pikku nousua ja laskua kivasti. Reitti kiertelee pitkospuilla soiden läpi, välissä on kuivaa kangasmetsää, lehtometsää ja pieni puro, korpisuota jne. Varsin paljon erilaista luontoa noinkin lyhyelle kierrokselle on saatu, mikä hieman yllättää, niin puuduttaviin ”sähkölinjoilla” kulkeviin suoriin ja samanlaiseen metsämaisemaan valmiilla reiteillä on tällä alueella vuosien ajan tottunut.

Polkujuoksuun Pilpasuon reitti on lyhyt (riippuu tietysti juoksijasta), mutta pistolla Tervareitistölle saa lenkistä niin pitkän kuin haluaa. Seikkailijan luonteeni sai jalkani melkein kääntymään Tervalle reittien risteyskohdissa. Uteliaisuus mutkan tai mäen takana olevaa tuntematonta kohtaan kiehtoo aina; löytyykö taas jokin luonnon helmi, josta en ole tiennyt. Onneksi järjen ääni muistutti olemassaolostaan ja voitti.

Myönnettäköön, että kesävaellus/polku-reittinä en ole juuri Tervareitistöä arvostanut (vertailen liiaksi Lapin maisemiin), mutta nyt tulin jo vähän toisiin aatoksiin; juosten voisi Tervaa vetää. Pienenä treenilisänä tämän ”luontopolku”alkuverkan päätteeksi piti käydä kuitenkin tsekkaan vielä Sankivaaran mäet. Siihenpä ne jalat sitten loppuivatkin. Edellisen päivän jalkatreeni salilla tuntui mukavasti lihaksissa ja söi suuremmat menohalut. Järki päässä on loppujen lopuksi aika hyvä juttu vaikka fiiliksellä tehden saa kyllä parhaimmat kiksit 🙂

sdrRepun testaukseen lenkki oli jees. Pidemmillä reissuilla selviää sitten paremmin reppuni soveltuvuus retkilleni ja kropalleni. Poimin repun (Gram 15) hyvästä alesta Haaparannalta Haglöfsin kaupasta, harmi vain, että kaupan testireppu oli kokoa pienempi enkä tajunnut omastani kokoa tarkistaa kassalla. Säädöt riittää just minun mitoilleni, kun heftiin remmit vetää. Reppu istuu selkään kuitenkin ihan hyvin. Juomapullotaskujen ja lantiovyössä olevien pikkutaskujen sijoittelu toimii hyvin. Puhelimen saa esille ja takaisin taskuun vauhdissa, kuvia kun välillä tekee mieli räpsiä. Juomapullojen irroitus ja takaisin laitto onnistuu helposti ja pikakiristyshihnoilla ne pysyvät paikoillaan. Kaikin puolin minun tarpeisiin loistava juoksureppu. Tilaa on päiväreissutarpeisiin riittävästi ja pääasia eli juoksu sujui reppu selässä. Reppuun voi ostaa (ja siihen se ehkä on paremmin tarkoitettu) erillisen juomasäiliön pidempiä extreme-reissuja varten. Vuosia sitten kokeilin juomareppua letkuineen pitkillä matkoillla hiihtokisoissa, mutta en oikein koskaan oppinut sitä kunnolla käyttämään.

Lapin tuntureiden aikaansaamaa mielen tyhjennystä ja rauhaa en pystynyt korvaamaan lyhyellä pikapyrähdyksellä luontopolulla vaikka paikka oli kaunis ja rauhallinen ja luonto ympäröi kulkijaa soiden ja metsien sylissä. Muutama vastaantulija, moottorisahan laulu (pitkospuita korjailivat, mikä tietysti on huippu hyvä juttu) rikkoi hiljaisuutta. Luonto yritti kyllä parastaan ja hoiti uskomattoman hyvin tehtäväänsä; juoksuaskelten rytmissä, metsän ja suopursujen tuoksuissa, korpilinnun lauluissa ja kevyen syystuulen havinassa ihmiskehon kierrokset pikkuhiljaa laski ja mieli rentoutui. Pilpasuo toimii kuin pikaravintola parhaimmillaan; kun parempaan ja kauemmas ei ehdi ja aikaakin on vähän. Joskus vähemmänkin on riitettävä, ja sain kuin sainkin Pilpasuolta pienen siivun sitä mitä lähdin hakemaan.

Älä pilaa päivääsi miettimällä missä muualla ja paremmalla paikalla sinä voisit olla tällä hetkellä. Rauha ja mielen tyyneys löytyy lähempääkin, aina ei tarvitse lähteä kauas. Kun annat hetkelle ja paikalle, haaveitasi paljon vaatimattomallekin mahdollisuuden, huomaat, että hyvä on juuri tässä ja nyt.

-M-

P.S Camel-bootseilla en vaella 🙂 Vertauskuvallinen ilmaisu siitä, että kulkija kulkee omia polkujaan eikä valmiita rakennettuja reittejä, tulee vanhasta Camel-tupakka mainoksesta: -Miehille, jotka kulkevat omia polkujaan. Joku teistä ehkä muistaa sen.

cof

 

 

 

 

 

 

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s