Huippu-urheilun maailma

Olen lukenut kirjoja aina (kun vain ehdin), toisinaan useampaakin kirjaa yhtäaikaa. Hyviä ja mielenkiintoisia kirjoja kun on niin paljon! Lukeminen rentouttaa ja on tarpeellista vastapainoa urheiluun, perhe-elämään ja työhön. Jos tuntuu, että ”omassa pienessä kuplassa” eläminen välillä ahdistaa, kirjojen parissa pääsee helposti vähän etäämmälle, ihmiskäsitys ja maailmankatsomus avartuu kummasti. Tietokaan ei ole pahasta vaikka se todella joskus lisää tuskaa kuten sanonnassa.  Kaikkiruokaiseksi voisi lukuharrastustani kuvailla, mutta luultavasti tässä blogissa esittelen kirjoja enemmän urheilumaailmasta.

Huippu-urheilijoiden elämänkertoja olen lukenut varmaan kymmeniä ja tässäpä tulee lukukokemus siltä saralta tuoreimmasta päästä. Muutama päivä sitten ahmin viime syksynä paljon iltapäivälehtien otsikoissa pyörineen kirjan: Pekka Holopaisen kirjan Tahto  -Aino-Kaisa Saarisen kahdet kasvot. Kirja huippuhiihtäjän elämästä ja urheiluvuosista, mitä menestys on vaatinut ja vaatii yhä ? Ainakin tahtoa.

2017-01-23-21-19-15

Kirjan kannet kuvaa hyvin sen nimeä, en ollut tunnistaa Aino-Kaisaa kannen etukuvasta, takakannessa sentään tutumman ilmeinen kuva hänestä. Kirja kuvaakin kahta saman ihmisen persoonaa hyvin, tai pikemmin samaa henkilöä eri rooleissa; se tavallinen ”siviili” Aino-Kaisa (tytär, sisko, tyttöystävä, vaimo) ja toisaalta erittäin kilpailuhenkinen, vaativa ja tinkimätön huippu-urheilija.

Kirja piirtää hyvin huippu-urheiljan taustat. Lapsuuden ja nuoruuden lähtökohdat mistä on ponnistettu ja pinnistelty säälimättömällä asenteella ja sisulla maailman huipulle maastohiihdossa. Lajissa, joka on kestävyysurheilua kovimmasta päästä. Motivaatio, tahto ja oman mielen äärettömän kova psyykkaus ja hallinta jäivät erityisesti mieleen kuten myös ajoittainen epävarmuus, itsetunnon puute ja asioiden pikkutarkka viilaus. Aino-Kaisa on rautaisen kova tahto nainen, jolla vaikeuksia ja vastoinkäymisiä, niinkuin huippu-urheilussa yleensä, on riittänyt. Kuinka kuitenkin kaikesta huolimatta hillittömällä määrällä työtä ja sisua tämä nainen on puskenut läpi niiden kuuluisten harmaiden kivien. Eikä ole jäänyt tuppisuuksi vaan puolustanut ja puolustaa yhä arvojansa mm.oikeudenmukaisuutta vaikka lunta tulee tupaan ja räksytystä riittää. Arvostan.

Syksyllä kun kirja ilmestyi, en voinut välttyä raflaavilta otsikoilta asioista, joita ”paljastus” kirjasta oli poimittu kuin neuloja heinäsuovasta. Milloin Aikku haukkui joukkuetoverinsa, siskonsa, valmentajansa jne. Kirjasta selviää asioiden ja tapahtumien taustat (iltapäivälehtien otsikot todella jäävät irrallisiksi heitoiksi, joilla ehkä myytiin muutama lehti). Olivatpa asiat sitten tapahtuneet miten tahansa ja näkökulma on pääasiassa Aikun oma, arvostan kirjan rehellistä ja suoraa puhetta. Lukujen välissä on kyllä myös muiden osallisten mm.valmentajien, maajoukkuekavereiden, perheenjäsenten, huoltajien ym. kertomuksia ja arvioita Aikusta, eivätkä kaikki ole mairittelevimmasta päästä. Ne avaavat hyvin lukijalle urheiljasta muodostuvaa kuvaa ja tarkentaa sitä.

Urheilijan täytyy olla erittäin itsekäs (urheilu menee elämässä aina ohi kaiken muun), omaan napaan tuijottava ja omapäinen oman tiensä kulkija noustakseen yksilölajissa maailman huipulle. Keskitietä rakastava, myötäkarvaan silittävä ja kompromisseihin taipuva kaikkien kaveri ei menesty yksilöurheilussa kuin korkeintaan keskinkertaisesti. Aikku ei tee tässä mielestäni poikkeusta. Hän on oman tien kulkija vaikka  tarkkailee ja hakee yllättävän paljon kuitenkin merkityksiä  ja ”rivien välejä” muiden tekemisissä ja sanoissa.

Kirja on mukaansatempaava ja mielenkiintoinen lukukokemus ainakin niille, jotka ovat maastohiihtoa seuranneet. Harjoittelua, kisaan valmistautumista, kilpailukuvauksia mm.Olympialaisista, MM-kisoista, motivaatiota, sisua, asennetta, tahtoa kirjassa on yllinkyllin. Tottakai enemmän tästäkin kirjasta saa tietysti irti jos on pohjatietoa maastohiihdosta ja ymmärrystä harjoittelusta kilpaurheilutasolla. Eli suosittelen maastohiihdon ja urheilun ystäville, älkää jääkö iltapäivälehdistä muodostamienne ennakkokäsitysten varaan vaan lukekaa itse muutamaa irrallista lausetta enemmän, siis koko kirja 🙂

Olet varmasti huomannut, että se jatkuva keskittyminen on todella raskasta, eikä väsymys ole vain fyysistä. Idea on siinä, että vaadit itseltäsi enemmän, kun tiedät mihin pyrit. Se on aika yksinkertainen asia, kun sen oivaltaa.
– Valmentaja Jarmo Riski-

Muutama muu mieleeni pysyvämmin jäänyt elämänkerta tms. urheilijan kirja:

  1. Mika Myllylä, Riisuttu mestari (suuresti arvostamani urheilija ja maastohiihdon kuningas)
  2. Eva Wahlström,Rajoilla (mikä kivunsietokyky, asenne ja sisu. Nainen täyttä rautaa)
  3. Wilson Kirwa, Juoksijasoturin ihmeellinen elämä (juoksijan kirja, jonka suurin anti on afrikkalaisen kulttuurin ja ajattelutavan ero suomalaiseen )
  4. Tyler Hamilton, Voittoja ja valheita (maantiepyöräilyn maailma uusin silmin, totuus on tarua ihmeellisempää ja lisäksi osuva kertomus patologisesta valehtelijasta ja taitavasta ihmismielen manipuloijasta nimeltä Lance) – satuin lukemaan kirjan juuri kun Lance Armstrong (TourDeFrancen 7.krt voittaja, joka siis menetti voittonsa yhdessä historiamme suurimmassa doping-skandaalissa) oli Oprah Winfreyn haastattelussa..ja valehteli poika vielä. Mikä pokka.

Hyviä lukuhetkiä Sinulle,

-M-


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s