Livignolainen banaani

Ihmiskeho on kummallinen kapistus. Toisinaan sen toiminta ja suorituskyky on vastoin kaikkia odotuksia joko hyvässä tai huonossa mielessä. Tänään jalkatreeniin lähdettäessä odotukset olivat ”katotaan mitä tästä nyt tulee vai tuleeko yhtään mitään” tasolla. Ja kuinkas kävikään;  oksat pois ja semmonen rykäsy ja vääntö, että riitti jälkipolvillekin pitkästä aikaa kertomista.

Mikä teki päivästä ja eritoten treenistä niin erikoisen, että ajattelin sen täälläkin jakaa? Aamulla oli ohjaus asiakkaalle ja olin päättänyt edellisenä iltana, että teen poikkeuksellisesti jalkatreenini siihen perään vaikka arvelin, että  ongelmia tulee lähinnä ravintopuolella versus siihen mihin kroppa on tottunut ennen raskaita jalkajumppia. Kuinka energiat riittää ja miten mahtaa nälkä jo vaivata klo 10 kun aamupuuro on vedetty ennen kuutta. Pikaratkaisuna ohjauksen jälkeen oli banaani, raejuustopurkin jäädessä treenikassiin lämpenemään. Ajattelin, että ei pysy  raejuustosatsi vatsassa kauaa kun rupean kyykkäämään (vaikka olin sen suunnitellut kyllä syöväni) Smoothie ja äänekäs tehosekoitin jäi pois laskuista,  koska en halunnut herättää nukkuvia kotona. Siispä banaanilla matkaan kohti kyykkytelineitä.

Ja kyykkyhän kulki. Edellisen jalkajumpan (su) merkit tuntuivat vielä pakaroissa, joten siinäkin mielessä olin alussa aika skeptinen…josko vaan tangolla ensin kokeilis irtooko lihat pakaroista? Askelkyykky levytangolla (jota tein sunnuntaina ehkä liiakin innokkaasti) on kyllä muuten ihan killeri-liike pakaroille. Minulla on viha-rakkaussuhde siihen. Tykkään hemmetisti, koska liike haastaa ihan eritavalla keskivartaloa varsinkin kun tangon päissä on jotain muutakin kuin tyhjää. Kolikon kääntöpuolena on viikon kestävä persejumi. Ei siis suuria odotuksia tämän aamun jalkatreeniin, ja jos olikin niin pettymysten muodossa. Kävi kuitenkin niin, että suunniteltu treeni meni hieman uusiksi. Löysin itseni loppuvaiheessa (8 noususarjan jälkeen) tekemässä kolmosia ! Ja vieläpä pysyi treenitavoitteessa eli ei mennyt liikkeen treenaukseen vaan homma pysyi taka-akselin tuntumalla koko ajan eivätkä vahvat etureidet päässeet ottamaan suurempaa roolia. En ole juurikaan harrastanut perustellusti kutosia lyhyempiä sarjoja, tämä oli nyt sitten siihenkin poikkeus. Ja miten virkistävää : sarjatauoilla jäi aikaa selata puhelinta ja kuvailla kenkiä 🙂 Viimeistelynä kyykkyyn 30 toiston sarja 50% edellisistä painoista. Piti saada hiki pintaan 🙂

Kyykyn lisäksi ohjelmassa oli hieman prässiä etureisille ja sumo-maastavetoa. Eikä juuri väsymys vaivannut; raastavaa puristelua siihen malliin, että epäilin jo syödyn chiqiittani olevan kotoisin Italian pienestä Livignon – vuoristokylästä (tunnettu mm.norjalaisten hiihtäjien leiripaikkana viime aikoina). Viimeistelynä otin ojennus/koukistus -setin, jossa löytyi vielä vaihteita lisää. Hetkittäin siinä takoessa tuli mieleen eräs Tero K. viime syksyn ajoilta Tampereen Wulfilta. Kun y-h-t-ä-ä-n toistoa ei enää tullut hoipertelin seinän vierelle istumaan hetkeksi…ja toiseksi. Kunnes kokosin itseni ja ”vätkyttelin” happoja vähemmäksi ”mikälievätkytyslaitteessa”.

Ja miksi vain hypetystä hyvistä treeneistä? Paskojakin on ja tulee olemaan, en vain viitsi niitä muistella sen enempää, ja parempi niin. Huomenna on uusi päivä ja eteenpäin sano mummo lumessa, näin minä ajattelen silloin kun ei kulje. Tänään kulki 🙂

-M-


2 thoughts on “Livignolainen banaani

  1. Itselläni myös ollut tilanteita, että fiilis on ollut tosi lattee tai en ole ehtinyt syödä parhaalla mahdollisella tavalla ja miettinyt, että miten treeni nyt kulkee. Jännä ollut huomata, että treenit on ollu oikeastaan mitä parhaimmat nuissa fiiliksissä. Mietin vain, että mistäköhän moinen…

    Tykkää

    1. Jep, ehkäpä se treenien ”kulkeminen ” on osittain enemmän korvien välissä ratkaistavissa oleva juttu, mene ja tiedä. ”Moodilla”, mielentilalla ja – hallinnalla minä pystyn yleensä vaikuttamaan hyvinkin paljon treenin kulkuun ja tekemisen tasoon, oikeastaan se on omalla tavallaan yksi osa treeniä. Toki alhaisia energiatasoja on vaikea ohittaa pelkällä psyykkauksella. Voisiko olla myös niin että keskittyminen on parempaa kun on epävarma olo jaksamisesta ? Tai sitten elimistö ottaa vain käyttöönsä ne viimeiset ”salaiset arkut” nollatason energioilla ja auttaa selviytymään raskaista kuormista/treenistä niin että säilytään elossa 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s